Monsterit tulevat

Iltoja. Ironista ton edellisen postauksen jälkeen, mutta tänään mulla on kunnon masispäivä. Teen juttua siitä huolimatta, että saan alta pois. Voi olla, että jätän nyt itsestäni jonkinlaisen negatiivisen jäljen, mut hope not. Suoraan sanottuna masentaa ja vituttaa kaikki. Joo. On taas niin hylätty olo etten muista tällaista pitkään aikaan olleen, mutta mullahan se menee niin, että sellaiset asiat, joita eniten pelkää tuppaa tapahtumaan, uudestaan ja uudestaan. Itse asiassa luulen, että ne kiertää vain kehää, hyvä kausi tarkoittaa vain sitä, että huonot asiat kiertää siellä toisella puolella, kunnes pikkuhiljaa hivuttautuu takaisin, niinkuin täysikuu. Siellä se on, mutta aina sitä ei näe. Ja aina se tulee takaisin. (Ketä edes kiinnostaa joku KUU, tsiisus..).Voi helvetti että voikin ahdistaa! Help.

Kaikki siis johtuu siitä, että mitä enemmän kaipaan ihmisten seuraa, sitä enemmän siitä kieltäydytään. Tää viikonloppu oli mulle jokseenkin tärkeä, koska odotin sitä koko viikon (siis ihan vain ihmistä/ihmisiä, olemista, mielenrauhaa, yms.), mutta kaikki meni ihan päin puuta, eli päinvastoin. Se tunne, kun tajuaa, ettei juuri sillä tietyllä hetkellä ole merkityksellinen kenellekään, ei yhdellekään ihmiselle tän maan päällä tai muuallakaan, kun ei sisälly kenenkään elämään juuri sillä tavalla kuin toivoisi. Taustalla oleminen masentaa.

No, laitan tähän näitä mun siirappisia kuviani jälleen, ettei pääse vanhenemaan. Ja no, on niissä niitä söpöjä kukkasia sun muita, jos vaikka neutralisoisi tätä paatoksen taakkaa =D

Tässä tarkoituksena oli siis ottaa kuvia valkoisesta lisäkeraidasta, jonka eilen ostin. Ei näy kuvissa niin hyvin kuin luonnossa, mutta jotain suuntaa kuitenkin..

Ja vielä hiuksista yksi kuva, nimittäin yritin eilen väsätä miehen iloksi jotain kiharoita päähän, mut näytti kyllä ihan hirveeltä. Sain onnistumaan yhden ainoan kuvan, ja sitten pesin kiharat ja meikit pois ja se siitä. Ja vaivannäön vuoksi laitan kuvan silti näkyville =)

Ja vielä meikki, jota kokeilin myös sinä päivänä, eli turkoosia ja jotain. Toisen kuvan jätinkin tuonne ylös, vaihtelun vuoksi, hmmh...

Tänään lähdin kiertelemään kaupungille, koska en jaksanut masistella vain kotona. Ei siitäkään hirveesti apua ollut, kun se järkyttävä henkinen painontunne puristi joka paikasta. Kiertelin aikani ja löysinkin kaikkee kivaa, mutta päätin säästää rahat toistaiseksi, varsinkin kun shoppailin eilen illalla taas Ebayssa. Iloinen ylläri oli kuitenkin, kun Zarasta ulos tullessani sain nämä messuedustajilta:

Alelipuke Naisdayhin, jonne olis niiin kiva mennä kattelee, ja Fazerin noita kumman makuisia patukoita. Tää oli valkosuklaa-mansikka basilikalla =D (Basilika se maistui turhankin paljon :p)

Joo. Tänään oli muuten ihan paska ilma, kun tuuli niin kovasti, mutta nyt illalla siellä näyttää niin ihanan keväiseltä. Tekis mieli lähtee ulos, siis baareilemaan, ja ehkä lähdenkin, vaikka taidan jo tietää etukäteen, ettei tänään kannata mihinkään lähteä. Vaihtoehtojen puntarissa painavat yksinolemisen katkeruus, turhuuksien turhuus elämä, alakertojen katoavat sulosoinnut ja yksi metelöivä koira. Miksi se on niin vaikeaa saada elämästään siedettävää, niin, siksi kai kun se ei tule sohvalla selkä kipeänä istumisesta, oman elämänsä alavireisestä tarkastelusta, ongelmien välttelystä, viinilasista. Huoh. Nyt tarvittaisiin jotain pientä valonpilkahdusta. Tääkö se on..?

No ei ole, vaan se viinilasi x 5, mutta vedän tän naamaan joka tapauksessa, koska se on suomalaisten tapa käsitellä asioita. Vaikka sitten yksin, taas.

Tai--

Tuon kanssa.

Se oli tänään katkera auringonpaiste :/

Tapahtuis nyt jotain hyvää. Äkkiä. Taidan nyt mennä tekemään siitä totta, heipat vaan jne mömmöm.