Golden Rax

Tänään lehdenjakoon. No jee. Ei ollakaan sen edellisen helvetillisen kerran jälkeen jaettu, ja tänää pakko mennä. Viimeksihän jaettiin n 4 tuntia Kakskerrassa vessahädässä ja ilman tupakkaa. Siis piti olla tunnin alue, ja hinkattiin sitä vihaisina ja ahdistuneina. Laskettiin sitten molempien tuntipalkaksi 3,5 e. KYLLÄ KANNATTI. Paskat, jos tänään menee yhtä kauan (eri alue), se on lopputilin paikka. Ihan järjetöntä touhua. Eikä muuten huvita yhtään, ei yhtään.

Eilen käväistiin pitkästä aikaa Raxissa mussuttamassa. Yritin epätoivoisesti väkertää jotain uusia kampauksia tylsään, tuttuun päähän, siinä lainkaan onnistumatta. Välillä olisi ollut virkistävää näyttää aikuisemmalta, mutta tää teinitukka oli kyllä siihen liian iso haaste. Ja tää kasvojen muoto. ISO HUOKAUS. Ei se useimmiten kivaa ole, kun luullaan 10 vuotta nuoremmaksi ja alaikäiseksi tukan takia -pari viikkoo sitten kysyttiin papereita kun ostin tupakkaa, sitä ei oo tapahtunut vuosiin!- ja olis tavallaan oikein itsetuntoa kohottavaa jos välillä näyttäisi ikäiseltäänkin. Kattois lähempää, naamasta ei voi erehtyä. No, oma moka, oma tyyli.

Ponnari. Edestä päin näytin äijältä. (Ja taas tuo kameran suttu silmässä) Ai joo, kokeilin tänään tavoista poiketen vihreää kajalia jonka hankin viime kesänä, ja jostain syystä oli aika kiva yhdistelmä tuo vihreä ja pinkki heh :D


Panta. Naama näytti munalta.


Teini. Se nyt vaan on paras näissä olosuhteissa. Ilme :D


Joo. Matka vei Skanssiin ja Raxiin. Tää on tätä samaa aina. Jostain syystä ei juurikaan maistunut tuo mättö tällä kertaa, himoitsin enemmän tuota tomaattia ja pizzat jäi sivuun kovettumaan. Noo parempi niin tietenkin tietenkin. Näyttää kyllä silti aika ällöltä, jaki.


Yksi Raxin parhaista hetkistä on tuon automaatista laskettavan kaakaokahvin ryystäminen. Ahh se on niin hyvää! Eilen pistin elämän risaseks ja join niitä kokonaiset kaksi. Vou.


Ja sitten sulateltiin Skanssissa. Tuolla kakkoskerroksessa on hyvä istuskella, kun siellä nyt ei satu olemaan koskaan ketään, ja Skanssin mittapuulla se on oikeasti ei ketään.


Tehtiin rituaalit ja kierreltiin Sittarin pelit, elektroniikat ja muut vempaimet läpi. Samat siellä oli tälläkin kertaa. Suoristusraudan voisin oikeasti haluta, milloinkohan se mun mini putkahtaa luukusta lattialle..? Toivossa on hyvä elää jne jne.


Jepjep, nyt ihan PAKKO lähtee lenkille, ekaa kertaa pariin viikkoon, ei enää tekosyitä! Hieno ilmakin siellä on kait. Joo, meen kuluttaa kaloreita ja sit syön, näinhän tää maailma pysyy pyörinnässä, morjens.